Monday, August 8, 2016

Jämi84



Kesän kolmas maastokisa olisi nyt onnellisesti takanapäin. Tai no, allekirjoittaneen ollessa pyörän päällä puhutaan ehkä lähinnä maastopyöräilytapahtumaan osallistumisesta ennemmin kuin kisailusta, mutta onpahan ainakin pyörässä ollut numerolappu kiinni. Kolmesta tapahtumasta jokainen on tarjonnut varsin erilaisen kokemuksen. 

Valkeakoski tarjosi aika monipuolisesti kaikkea pyörän kantamisesta kivikoissa vauhdikkaaseen latupohjaan, Lahdessa tarjolla oli pääasiassa hauskaa ja ajettavaa polkua ja Jämillä puolestaan.. no, hiekkatietä. Tykkäsin reittinä Jämiin verrattuna huomattavan paljon enemmän kahdesta ensin ajetusta, mutta toki siinäkin on oma hauskuutensa, että saa jopa näillä maastoajotaidoilla vaan tykittää menemään melkein kuin maantiellä. 

Jämilläkin olisi mahdollisuus vaikka mihin maaston ja siellä olevan poluston puolesta, mutta järjestäjä on ottanut tavoitteekseen tehdä tapahtumasta "koko kansan" maastopyörätapahtuman ja reitti todella on juuri niin aloittelijaystävällinen teknisyyden kuin myös nousumetrien puolesta kuin joka paikassa luvataan. Varmasti kyseisenlaisille tapahtumille voisi olla tässä maassa enemmänkin kysyntää ja kynnys lähteä mukaan huomattavasti matalampi kuin vaikkapa maracupin kisoihin edes puolikkaille matkoille.

Jatkoin Jämillä hyväksi todettua puolikkaiden matkojen ajamistani eli päämatka kasinelosen sijaan ajoin 42km reitin. Maastopyörän selässä on edelleen tullut istuttua sen verran vähän, että tuntuu vieläkin siltä, että välillä jäkitän siinä sellaisessa rautakankimoodissa, että selkään koskee vartin jälkeen, käsiä hapottaa tasaisellakin ja mikään ei ole hauskaa. Varmasti selviäisin kokonaisistakin matkoista, mutta säästän ne ehkä suosiolla ensi kesälle ellen sitten syksymmällä innostu kauden päätteeksi johonkin supertekoon. 

Puolikkaan ajajat lähetettiin matkaan puolitoistatuntia täysmatkalaisten jälkeen ja ehdin ennen omaa lähtöäni käydä parissa kohtaa katsomassa, kun isot pojat ja tytöt taittoivat matkaa. Olin myös ilmoittautumisjärjestelmän arvontakoneessa joutunut puolikkaalla jälkimmäiseen, hitaampaan lähtöryhmään, mutta en jaksanut alkaa ylimääräiseen säätöön ja tyydyin kohtalooni. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut säätää, sillä omasta ryhmästäni ei löytynyt itseäni nopeampia kuskeja eikä edes juuri samantasoisia. Pääsin ajamaan ohituskaistalla käytännössä koko matkan ajan 5min aiemmin lähteneen ryhmän sekä lasten startin ajajia kierrellen yhden miehen kanssa paritempona. Ekassa ryhmässä olisi ollut tarjolla iloista letkassa ajamista, josta myös sen ryhmän naiset pääsivät nauttimaan. Moisesta olisi ollut Jämin kaltaisella reitillä iso hyöty, mutta saipahan kakkoslähtöryhmän keulilla ainakin ajaa sydämensä kyllyydestä omia jalkojaan alta :)

Jalkaa tuntuikin lauantaina olevan paremmin kuin missään pitkään aikaan. Pitkällä ajalla viittaan tässä yhteydessä jopa vuosien takaiseen tuntemukseen, eli aikaan jolloin vielä olin ainakin urheilija pienellä u:lla kuntoilijan sijaan. Tein pari pientä ihmiskoetta treenissä ja syömisessä viikolla ja ilmeisesti vanha, ruosteinen kone toimii edelleen samalla periaatteella kuin nuorempi, viritetty kone vuosia sitten. Hauskaa huomata, miten jokaisen startin myötä alkaa löytyä jonkinlainen raastovaihdekin vähän paremmin. Ekaa kertaa vuoden 2013 totaalitummumisen jälkeen alkaa tulla sellainen olo jostain syvemmältä sisältä, että tekisi mieli alkaa oikeasti treenata ensi kautta varten itseään kisakuntoon. 

Hauskaa oli myös, että toisin kuin Valkeakoskella ja Lahdessa, ilmeisesti Jämin maantiemaisempi matkanteko oli myös jaloille tutumpaa. Siinä missä ensin mainittujen jälkeisinä päivinä olen ollut ihan puhki ja jalat kuutamolla, niin eilen oli käytännössä täysin tuore olo käydä ajamassa maantiellä leppoisa kaksipuolikas, joka ihme kyllä myös pysyi leppoisana seurasta huolimatta. Kun työnantaja on vielä suunnitellut työvuoroihin sopivan neljän päivän vapaaputken (josta siis kaksi nyt takana), pitää ilmeisesti peilistä katselevista väsyneistä silmistä huolimatta takoa kuumaa rautaa ja ajaa vielä kaksi kunnon treenipäivää tähän kohtaan. 

Ja ainiin, ne tulokset.

4 comments:

  1. Näitä sun juttuja on hauska lukea. Subjektiivisen kerronnan sisällä on hyvää yleistä analyysiä.
    Ja mitä olen ajamistasi päässyt näkemään niin kyllä siitä vielä hyvä tulee jos haluat. Konetta sulla on ja pohjaa, sitä vaan sitten hiomaan kisa kuosiin. Ja ajotaitokin näyttää kehittyneen kohisten. Ensi kesänä on suomen maastonaiset ihmeissään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No nyt sitten jäitä hattuun sinne jonnekin kotisohvalle :)

      Delete
  2. Kiitokset Terhille paritempoilusta :) Oli kyllä melkosta ohituskaistaa melkein koko reissu. Jalat tuntui täälläkin freesiltä ja edellisen illan sipsi/cokis tankkaus meni nappiin. Reitti oli kyllä jotain ihan muuta kuin mihin on tottunut, mutta mukavaa vaihtelua tämmöselle joka ei omaa oikein minkäänsortin maastotekniikkaa. Seuraavana suuntaan Pirkka MTB:hen, nähdään kisaviivoilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpas hauskaa, että kävit jättämässä kommentin!
      Ja kiitos itsellesi! Pelastit aikalailla koko ajon, kun ei tarvinnut sentään yksin rimpuilla siellä ja varsinkin parissa kohdassa kun itsellä oli vähän tumma hetki, niin oli rengas jota seurata :)
      Lamminpäässä viimeistään varmaan siis törmäillään!

      Delete